Vihdoinkin kevät ja luontoretkeily voi alkaa! Otin ensikosketuksen luontopoluille Elban retkeilyreitiltä. Omat sanani eivät riitä kuvaamaan, joten lainaan tähän valmiita tekstejä, jotka parhaiten kuvaavat tällä retkellä pintaan nousseita tunteita. Ihana rauha ja kevään tuntu!
tänään niin harmaan kuulas,
sateentuntuinen.
Kevään vehreät sävyt
- nostavat mielen pilviin.
Katriina
Karhunmörrikät,jörrikät, pörrikät kestiä pitävät
kaiken kesää.
Syksyllä vasta kömpivät pesään.
Siellä ne nukkuvat makoisasti
uuden hunajan tuoksuun asti
(Kaija Pakkanen)
Kun metsässä kuljet ja silmäsi suljet
voit kuulla sen äänen, pienen ja hiljaisen
kun pikku peikko hihittää ja kotiin äidin luokse kipittää.
Kannon kolossa asuu perhe pörröinen, kansaa Peikkojen.
Hännät on niillä takussa, ja paikat housun lahkeessa.
Kärpässieniä aamulla syö ja Sammal vuoteella nukkuu yön.
Ei aikuiset näitä olentoja nähdä voi
vain lasten mielikuvitus ne esiin toi.
Tytti Havukainen, Minna Lohi, Outi Jukola ja Paula
Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoineen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata.
Maaria Leinonen
Metsän lohdutus
Kun joskus surettaa, kun mieli apeutuu ja kaikki on kuin nurin perin pantu, niin metsä oudon ihmeen aikaan saa. Sen puu, sen neulaspolku, sammaleinen mantu ne ottaa syliin hellään, pehmeään, vie lähelle, vie vasten sydäntään. Kuin äidin puhallus on tuulen lohdutus. Se ihmeen lailla kivun lievittää, ja iloaurinko jo kiipeää ja keikkuu kohta puiden latvustoissa.-On suru poissa!
Leena Ravantti
Kuinka kaikki voikin olla yhtä aikaa tässä mennyt ja tuleva, tuulen suhina auringonnousu, rastas kuusen latvassa, hämähäkki ilmapurjehduksella ja ryteikössä hirven rytinä. Mitään ei puutu, ja
kuinka ei mitään puutukaan; harakka räkättää julkeasti, jonakin aamuna saan siitä selvän.
Kai Nieminen
Kai Nieminen
Anna päivän paistaa
Anna auringon loistaa,
pienten lasten lämmitellä
Kuu kierusta kesään,
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäisen,
pääskysestä ei päivääkään
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäisen,
pääskysestä ei päivääkään
Valkoinen pajunkissa, uinuu kevättunnelmissa,
lämpöisessä auringossa äitipajun kainalossa
(Kaija Löytty)
Hiljaa- pisara putoaa.
-kuuletko kaislan taipuvan...
Ja kaslojen vieno kahahdus,
Kuin kuiskaus, kuin rakkaus
Eino Leino
Majakka kurkottaa ulkoluodollasaapuvia laivoja;
öisin majakan valo
yltää pilvien alareunalle asti,
heijastuu
maininkien kiiltävistä pinnoista
vilkkuu
horisonttiin saakka, turvaa
meren äärtä laivan tulla
jotta laivan lasti
löytää kaupunkiin, toreille, myytäväksi.
Ihminen elää kaupankäynnillä.
Myy tarvittaessa itsensä.
Käyvällä hinnalla. Velaksikin.
- Juhani Tikkanen-
Ville ja Valle mökissänsä, elivät olivat yksinänsä.
Ovi oli lukossa ja ikkunat olivat tukossa
Ja piipun päällä oli hattu.
Ville oli Ville ja Valle oli Valle,
senhän voi kuuluttaa kaikkialle.
Ville piti rahasta ja Valle piti mahasta,
Varsinkin kun se oli täynnä!
Kevät lumen sulattaa,
auringossa sulaa maa.
Talven valta raukeaa,
lehtisilmut aukeaa.
Linnut saapuu Pohjoiseen,
maahan vielä hiljaiseen.
(Jukka Parkkinen)
